.. On siitä kun viimeksi näin Tofun, tuon pienen kissan joka oli toffeen värinen ja kovin huomionhaluinen. Puoli vuotta on siitä kun se lähti, kun se löysi uuden kodin tuolta jostain. Puoli vuotta on siitä kun viimeksi kuulin livenä tuon matalan äänen ja sain halata tätä kissaa. Nyt sitä vain toivoo että olisi tajunnut viettää enemmän aikaa sen kanssa, sen joka aina muistutti ettei kone ole elämä. Tofusta mulle jäi vain läjä kuvia ja videoita, läjä muistoja, läjä asioita joita ihmisen pieni mieli ei voi muistaa. Kaapissani vieläkin odottaa kissanminttupastillit, kuin siinä toivossa että se kissa joskus tulisi takaisin. Tyynyni on aina vapaa odottaen sitä että Tofu tulee ja täyttää sen. Jalkani palelevat odottaen että lämmin turkki joskus niitä taas lämmittäisi. Käteni odottavat että se tulee takaisin ja haluaa rapsutuksia. Pesuhuoneella yhä odottaa kuppi, jonka toinen puoli on Tofun. Tätä kirjoittaessa nousi pala kurkkuun, vaikka olen vannottanut itselleni että kunhan sillä kissalla on omasta mielestään hyvät oltavat, se saa olla vapaa. Mutta aina meillä on kotona sille vapaa paikka, vaikka ollaankin Tiukulle hankittu jo toinen kissa kaveriksi. Tässä kuvia, videoita, muistoja joita mulle on jäänyt:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti