(#150) Viikon blogihaaste

Kliks

Kerrankin sattui joku ihan kiva aihe ja pädyin osallistumaan siihen, kun ei muu bloggailu innosta. Pahoja tapoja ei näin alkuun mietittynä taida olla kovin montaa, mutta hyvä listata nekin ylös.

1. Puhelimen tarkastelu kesken ratsastuksen; huomaan tekeväni tätä yksin ratsastaessa. Saatan tarkastaa kelloa tai lukea viestejä välikäyntien aikana.. Uppoan välillä myös puhelimen ääreen alku- tai loppukäyntien ajaksi.

2. Tahallinen laiskottelu /joskus unohtelu../; Joskus, tai oikeastaan liian usein mulla hoitaessa iskee laiskuus ja esimerkiksi häntää harjatessa saatan vain pintapuolin vähän harjata ja lopetan, Välillä saatan unohtaa putsata kaviot tai harjata harjan/hännän.. Hups..

3. Leviäminen ympäriinsä; Tunnilta tullessa jätän aina, korostan aina, hanskat ja raipan karsinan viereen maahan ja nostan ne sieltä yleensä vasta kun hevosen hoitaminen on loppu, saattavat jököttää maassa jopa puoli tuntia..

Kuvakulma

Juuri näin... Ei älkää ottako mallia XD

4. Takaa kulkeminen/seisoskelu; Joskus, köhköh korjaan aika usein kuljen hevosen takaa, jos tiedän ettei se potki tms. Esimerkiksi Fabio, varmaan koskaan sekään hevonen potkinut ihmistä kohti. Olen myös seisonut, kyykkinyt ja töninyt hevosta takaapäin, eikä se tietenkään ole kovin turvallista.

5. Epähuomiossa myöhästyminen; Välillä mulla käy niin, että olen kuvaamassa tai katsomassa edellisten tuntia ja sitten tajuan paljonko kello on, varustan hevosen liian myöhään ja myöhästyn. Harvemmin saan myöhästymiselle mitään hyvää syytä, mutta pari kertaa ollaan kavereiden kanssa saatu syy myöhästymiselle...

6. Varusteiden huono puhdistus; Hups... Saatan tunnin tai ratsastuksen jälkeen vain huuhdella kuolaimet.. Olen nyt vähentänyt tätä reippaasti.. xd

7. Turha könöttäminen selässä; Toisin sanoen oman ryhtinsä pilaaminen könöttämällä vammasesti..

Valitettavasti en keksi enempää pahoja tapoja vaikka niitä voisi löytyäkkin. Kuitenkin haastan tähän mukaan seuraavat henkilöt: Eetu ja Lotta aka lottis... Onnea haasteeseen!

Laiskapottu ilmoittautuu

Lukijat ovat varmaan nyt huomanneet että kirjoitteluni ovat hieman jääneet viikon ajaksi. Syyttäkää mun tarvetta saada tehdä jotakin kokoajan! Aikataulut ei oo antaneet yhtään periksi, mutta nyt alkaa rauhoittua.

Tähän mennessä oon ehtinyt tehdä n. 90% asioista joita on täytynyt:
Olen käynyt kerhonohjaajakoulutuksen, olen suunnitellut kerhoani, olen siirtänyt toista koulutusta, käynyt ratsastamassa sekä lukenut verbikokeeseen (jota pitäisi tehdä nytkin!) ja paljon muuta. Jäljellä mulla on enää mainosten tekoa ja koululääkäri.

Mutta vähän palaillaan taaksepäin perjantaihin. Silloin kävin Mossea liikuttamassa, mutta koska olin hieman voimaton niin ajattelin tehdä jotakin erilaista. Kun kenttä tyhjeni niin päästin Mossen irti ja patistin sen liikkeelle. Muutamaan otteeseen se pääsi syömään mutta kyllä se myös liikkui ihan kiitettävästi. Totesin jälleen että siitä hevosesta lähtee kivaa liikettä!

Kolme päivää sitten eli tiistaina, meillä oli estetunti ja sain mennä Justuksella. Koulutunnilla en pitänyt siitä ollenkaan mutta nyt esteitä mentäessä se tuntui ihan eri hevoselta! Hyppyihin oli helppo päästä mukaan vaikka laukka välillä muuttui totaaliseksi räpellykseksi. Tehtävät oli helppoja vaikka esteet nousikin arviolta seitsemäänkymmeneen senttiin. Kuvia ei tästä tunnista ole joten tekstillä mennään...

Eilen puolestaan tehtiin Mossen kanssa perusjuttuja. Erona kuitenkin se, että Kirsi (Mossen omistaja) oli ohjailemassa mua. Sain jälleen vinkkejä ja pääsin testailemaan kannuksia. Pääosin hyörittiin pääty-ympyrällä ja tehtiin siirtymisiä, rauhoitettiin mun istuntaa ja korjailtiin jalkojen asentoja. Loppuun otettiin vielä kunnolla laukkaa. Näin jälkeenpäin sanoisin ettei kannukset varmaan oo ihan se mun juttu, tai jos onkin niin jotkut tosi lyhyet. Tänään jatketaan sitten Mossen kanssa sunnuntain treenailut niin saadaan aikataulut sopimaan paremmin.

Pitkästä aikaa Fabiolla

Syyskauden ensimmäisestä tunnista jorinoita ja selityksiä (:

Menin siis Fabiolla, oli ihana pitkästä aikaa taas nähdä sitä! Sain hakea ja viedä Fabion ulos ennen- ja jälkeen tunnin. Tunti meni paljon paremmin kuin olin olettanut.

Aloitettiin tulemaan pääty-ympyröitä melko pitkillä ohjilla, tuntuma sai olla mutta juuri ja juuri. Jo alkutunnista Fabio rentoutui tosi kivasti. Pitkin puoltatuntia lyhentelin ohjia sopiviin mittoihin.Tultiin ravissa isoja pääty-ympyröitä ja välissä vaihdettiinkin ympyrät keskenämme. Tuntui ihan oudolta olla kuuden henkilön ryhmässä, mahtui tekemään paljon enemmän kuin kahdeksan henkilön ryhmässä!

Otettiin myös ravi-käynti-ravi siirtymisiä oman mielen mukaan, mahdollisimman usein. Siirtymiset meni ihan hyvin, jotkut oli oikeinkin tönkköjä mutta aina vain rennommin meni.

Btw moi tiina XD
hoksasin sut vasta tätä kuvatekstiä kirjottaessa... lol

Ennen kuin aloitimme kokonaan uuden tehtävän, tulimme pääty-ympyröillä laukkaa yksitellen. Sai mennä niin pitkään kuin halusi, tai niin pitkään että hevonen tuntui hyvältä. Kun oma vuoroni tuli, Fabio aina tuuppasi jännittymään ihan intopiukeeksi joten nostin laukan aina vasta kun Fabio suostui vähän rentoutumaan. Ympyrällä laukatessa pääosin keskityin istumaan laukkaa, mutta keskityin myös osittain reittiin ja enemmän ohjan työskentelyyn. Vaikka ei edes vaadittu, niin sain jopa ensimmäistä kertaa Fabion myötäämään laukassa! Huima saavutus ainakin itselleni, kun olen jo pääosin oppinut että mitä Fabiolta kannattaa pyytää laukassa ja mitä ei. Lopetin laukan molempiin suuntiin siihen, että Fabio myötäsi. Toinen sai kyllä niin paljon taputuksia sen jälkeen!

Onko ees vähä söpö♥

Aloitettiin tulemaan kolmikaarista kiemurauraa ja se meni hyvin, vaikka aluksi tiet olikin hieman hakusessa. Toisella pitkällä sivulla piti mennä niin nopeaa ravia kuin pääsi ja siinä en oikein saanut otetta Fabioon. Loppua kohde parani myös siinäkin. Tehtiin samaa myös toiseen suuntaan ja vaikkei kauaa ehdittykään tehdä oikeaan kierrokseen, meni Fabio jo rentoa mutta eteenpyrkivää ravia. Fabiohan on yleensä sellainen joka jää hitaaseen ja lyhyeen raviin. Saavutus sinänsä siis sekin.

Huh syntyihän sitä tekstiä kun kirjoittamisen aloitti. Toivottavasti jaksoitte lukea tällaisenkin romaanin!

Otsikonluontitaidot piilossa

^otsikko^
[ps. uskokaa pois että tää postaus on kerranki kirjotettu samana päivänä kun kävin ratsastamassa! (ô‿ô)]

Köhköh tarkennus..

Sunnuntaina Mosse sai selkäänsä ei satulan, vaan ratsastusvyön! Tuon jälkeen jälleen yhtä kokemusta rikkaampana, ehkä jopa innostuin tuosta enemmänkin kuin satulasta...

Verkkaillessa huomasin heti ensimmäisenä, että jalustinten täytyy olla lyhyemmät kuin yleensä, kevennys menee muuten aika puuroksi, reikää lyhemmillä jalustimilla jo lähti sujumaan. Tein verkatessa pääty-ympyrää ja peruutteluita, muutaman kerran kolmikaarista kiemurauraa, pari pysähdystä ja muutaman väistön. Laukkasinkin pari sivua.

Itse tehtävänä piti tulla keskihalkaisijalla olevaa puomia. Puomia tulin kaikissa askellajeissa aina siten, että kun käynnissä alkoi sujumaan, niin seuraava kerta tultiinkin ravissa. Laukatessa puomille ei olisi halunnut osua askeleet, mutta jatkettiin niin kauan että tuli hyvä ylitys. Mosse oli oikein kiva ratsastaa pienen alkuhakemisen jälkeen.

Kootut

Jälleen on se aika, kun juhlistan minun ja Fabion yhteistä aikaa, tosin nyt sitä on jo 2 vuotta takana! On kisattu ja menty valtava harppaus eteenpäin, mutta vieläkään en ole kertaakaan tuolta hevoselta tippunut! Kokosin yhteen kuvapostauksen, ihan vain teidän iloksenne ja lopusta löytyy myös video.