Viime viikko ollaan menty Maurin kanssa ihan liian rennoissa merkeissä. Tosin pakon edestä. Pikkuhiljaa ponin pitäisi palailla normaaliin treeniin, mutta eipä juuri ole kerrottavaa viime viikonlopusta. Tuli sitä sitten itsekkin tutustuttua klinikkaan ja vähän muuhunkin hevosen hoitoon kuin vain ratsastuksiin ja tallitöihin. Päivitys 28.9: Ponin tilanne taas huonompi, toivotaan parasta vaikka huonolta näyttää!
Näin ihan alkuun totean, että postaustahti tulee todennäköisesti olemaan tätä 1-2 postausta viikossa tyyppiä ja kaiken lisäksi menin loukkaamaan oman lonkkani hieman hassusti koululiikunnassa. Hienosti alkoi tämäkin viikko kävelykyvyttömänä. Kuitenkin, lonkka on enää vain välillä kipuillut esim. juoksemisen tai ratsastuksen jälkeen, mutta toivon mukaan sekin karsiutuu pois tässä lähipäivinä. Torstaina kävin ratsastamassa Maurin ilman satulaa vain ihan rennosti humputellen enkä oikeastaan tehnyt muuta, perjantaina lonkkaa särki joten jätin ponille vapaapäivän.
Eilen puolestaan ratsastelin hieman vaativammin. Poni halusi koota itseään hieman pakettiin ja olikin vähän jumisen tuntoinen vasempaan ohjaan. Aloittelin ihan rauhassa ja kävelin jokseenkin pitkästi pitämällä tuntuman ja tekemättä oikeastaan mitään muuta. Jossakin vaiheessa aloin ravailemaan pidemmällä ohjalla, enkä pyytänyt oikeastaan Maurilta muuta kuin rauhallista ravia. Ravailtuani molempiin suuntiin otin lyhyempää ohjaa ja ravailin kevennellen pyytäen ponia hieman paremmin työskentelemään. Välillä tein pääty-ympyrää harjoitusravissa, mutta en kauhean pitkiä aikoja kuitenkaan ajatellen lonkkaani. Muutama avo- ja sulkutaivutus tuli tehtyä ravissa ja pysähtyminen keskelle pitkää sivua jotta saisin ponin kuuntelemaan ja odottamaan käskyäni tehdä jotain seuraavaksi.
Välikäyntien jälkeen otin laukkaa vasempaan kierrokseen, mikä osoittautui hieman haasteelliseksi, sillä poni edelleen jumitti vasempaan ohjaan ja laukassa se korostui entisestään. Kun sain ponia kuitenkin irti ja olemaan karkaamatta alta tuli kivan tuntoisia pätkiä selkään. Jouduin kuitenkin ottamaan lyhyen välin ennen kuin jatkoin vasenta laukkaa, kun lonkka ei oikein kestänyt. Jonkun aikaa laukattuani vaihdoin suuntaa ja Maukka tuntui paljon paremmalle ratsastaa oikealle. Tuntui, että poni oikeasti innostui laukkaamisesta, kun annoin sen mennä hieman vauhdikkaammin kuin yleensä. Jouduin laukassa ottamaan pari nopeaa siirtymistäkin kun ei ollut muuta mahdollisuutta, toisen suoraan pysähdykseen ja toisen käyntiin. Hienosti poni suoritti tehtävän eikä ottanut hernettä nokkaansa vaikka yleensä se olisi ollut normaalia.
Loppuun otin pari hyppyä, sillä testailin miltä lonkka tuntui hypätä ja oletettavasti tänään hyppäämmekin. Alapuolella kuitenkin lisää kuvia mitä eiliseltä otettiin ja videonpätkäkin lopussa!
Jälleen on hieman aikaa kulunut edellisestä postauksesta, mutta sitä se teettää kun aloittaa lukion ja yrittää sovittaa kaiken uuteen aikatauluun!
Ylläolevat kuvat toissapäivältä
Eilen pääsimme tallille hieman jälkeen kuuden ja irtojuoksutettiin heti alkuun kaikki muut ponit, paitsi omat. Kun ponit oli juoksuteltu, alkoi sitten se puurtaminen, että saatiin Maurin uudet suitset sopimaan päähän. Koko oli cob, mutta olisivat varmaan saaneet olla koossa full, vaikka muutamalla ylimääräisellä reiällä saatiin suitset ponille päähän. Lopulta pääsinkin ratsastelemaan kahdeksan aikoihin ja alkoi olla jo hämärää ja sumuakin oli melkoisesti. En sitten loppujen lopuksi alkanut tekemään paljoa mitään, ratsastelin vain askellajit läpi.
Mauri tuntui uudet suitset päässä todella kevyelle, toki ottaen huomioon olosuhteet, se oli hieman jännittynyt joka johti varmaan tähän kevyeeseen tunteeseen. Välillä poni malttoi rentoutuakkin ihan hetkiseksi.
Jokin aika sitten olin estetunnilla ja tarkoitus oli saada omaan touhuun varmuutta. Alkuun tulimme ristikkoa ympyrällä ja ohjien piti antaa olla pitkät. Aluksi epäröin antaa pidempää ohjaa, mutta kun tein sen, hypyt onnistuivat paremmin. Ristikon jälkeen piti tulla jollakin tehtävällä toista pienempää pystyä. En enään muista miten siihen piti tulla, mutta sama meininki piti jatkua, eli ohjat saivat jäädä pidemmiksi.
Sitten tulimme 7-8 esteen rataa. Radalle estekorkeus nousikin 80cm pintaan, mikä on mulle ehkä se ongelmakohta. Pääosin se meni kuitenkin hyvin. Tässä ajatus oli ottaa ohjat tuntumalle, mutta ''mennä vain''. Piti siis toisinsanoen antaa ponin mennä omilla moottoreilla ja olla vain mukana menossa sen enempää säätämättä. Tietenkin sitten mitenkäs muutenkaan kuin n. 80 sarjalle kiellettiin useamman kerran ja kerran myös tipuin, sillä se oli helpompi vaihtoehto kuin kammeta itseni selkään. Myös puomeja tuli alas enemmän kuin laki sallii, mutta pistetään se hieman väsähtäneen ponin piikkiin.
Vaikka ehdinkin tunnin aikana mokata miljoona kertaa, siitä jäi hyvät fiilikset päälle, pääsimme nimittäin hyppäämään metrinkin ensimmäistä kertaa. Loppukäynnit kävimme maastossa kävelemässä.
