Heippa jälleen!
Mulla on nyt ollut vähän turhakseltaan vapaa-aikaa, vaikken sitä tänne blogiin ole käyttänyt. Mummoni kuoli jonkin aikaa sitten, ja mulla on nyt alkanut rippikoulu, etsimme äitini kanssa vuokrahevosta ja muuta mukavaa!
Tosiaan, mulla alkoi rippikoulu tässä torstaina, ja nyt tänään ja huomenna onkin viikonvaihdeopetus. Kaverini Reeta on myös tulossa meille yöksi, niin sen ei tarvitse polkea kuutta ylimääräistä kilometria.
Tiistaina mulla oli Sarilla tunti ja menin Fabiolla. Käynnissä aloitettiin pysähdysharjoituksilla, josta jatkettiin reippaassa ravissa keventäen. Sitten piti ottaa hitaaseen raviin joka onnistui myös! Yllätyksekseni myös Fabio lähti pyöristymään eikä kulkenut pää pilvissä. Alettiin tiettyihin kirjaimiin ottaa ravia melkein paikoillaan, aluksi ei ottanut onnistuakseen koska Fabio siirtyi käyntiin, mutta muutamien yritysten jälkeen rupesi sujumaan hienosti! Loppuun otettiin laukkaa a-c välille. Laukassa ei ollut lähes minkäänlaista kontrollia, mutta hidastaminen onnistui ja laukkakaan ei noussut ilman apuja, mutta muuten mentiin ja kovaa :D Kaikin puolin hyvä tunti.
Halpa-halli aukesi liminkaan (;
Äiti on kysäissyt mulle vuokrahevosta ja hoitaa tälläkin hetkellä hautausasioita, mutta mullahan ei muuta ollut. Huh! Ei vaivaa enää tämän blogin postaus. Vastatkaa myös pian tulevaan kyselyyn! (:
lauantai 28. syyskuuta 2013
tiistai 17. syyskuuta 2013
Kerrottavaa
Jeps, mulla on jäänyt postailut vähälle jälleen, kun mulla menee viikossa läksyihin, erääseen luvattuun asiaan ja kahteen ratsastukseen kaikki se aika, mitä voisi vielä antaa esim bloggaukselle. Noh mutta nyt vaan pikapikapostaus torstain ilmansatulaa tunnista ja tämän päivän esteaiheisesta päivästä.
Torstaina suitsin Hepun, suokki sekin ja kooltaan n. 146cm. Oli tosi kivaa ja tehtiin ravissa ympyröitä ja koitin nostaa laukkaa, mutta vaihteeksi ei onnistu, koska mä sekoan kun luetellaan vaihe vaiheelta se mitä pitää tehä ja sitten ei onnistu (; Mukana mulla oli siellä Sara, joka on mun luokalla. Aika tunnin loppupuolella vaihdoin jonkun toisen kanssa Liisaan, joka oli sitten jo hieman korkeampi. Selkä tuntui kunnolla ja ravista muistaakseni meinasin tippua kaksi kertaa (: Väistöjäkin tehtiin hieman, ja Liisa teki ne nöyrästi, tui!
Tänään kävin sitten sarilla ja meillä oli esteaihe, sain Fabion ja mielestäni meni ihan hyvin. Siirtymiset aluksi oli ihan ok, mutta ku napero kiihty ni huis hais rajoista me puksutetaan menemään (: Kun otettiin lävistäjällä kulmasta kkulmaan, meillä meni ihan ok, muuten hyvin mutta kaksi viimeistä kertaa vedettiin ohitse viimeinen este ja yhdesti karkasi käsistä, joten niitä lukuunottamatta se meni hyvin (: Tultiin vielä katsomonpuoleiselta sivulta violetti este. Puksutettiin vaan eteenpäin, pohkeet molemmin puolin kiinni hepassa ja yli, johon me sitten lopetettiin.
Nyt ei kuvia koska ei ollut kuvaajaa, kun mentiin ensimmäisellä tunnilla ja ykköset meni sitten meidän jälkeen. Lähden tästä nyt nukkumaan joten moido! (;
Torstaina suitsin Hepun, suokki sekin ja kooltaan n. 146cm. Oli tosi kivaa ja tehtiin ravissa ympyröitä ja koitin nostaa laukkaa, mutta vaihteeksi ei onnistu, koska mä sekoan kun luetellaan vaihe vaiheelta se mitä pitää tehä ja sitten ei onnistu (; Mukana mulla oli siellä Sara, joka on mun luokalla. Aika tunnin loppupuolella vaihdoin jonkun toisen kanssa Liisaan, joka oli sitten jo hieman korkeampi. Selkä tuntui kunnolla ja ravista muistaakseni meinasin tippua kaksi kertaa (: Väistöjäkin tehtiin hieman, ja Liisa teki ne nöyrästi, tui!
Tänään kävin sitten sarilla ja meillä oli esteaihe, sain Fabion ja mielestäni meni ihan hyvin. Siirtymiset aluksi oli ihan ok, mutta ku napero kiihty ni huis hais rajoista me puksutetaan menemään (: Kun otettiin lävistäjällä kulmasta kkulmaan, meillä meni ihan ok, muuten hyvin mutta kaksi viimeistä kertaa vedettiin ohitse viimeinen este ja yhdesti karkasi käsistä, joten niitä lukuunottamatta se meni hyvin (: Tultiin vielä katsomonpuoleiselta sivulta violetti este. Puksutettiin vaan eteenpäin, pohkeet molemmin puolin kiinni hepassa ja yli, johon me sitten lopetettiin.
Nyt ei kuvia koska ei ollut kuvaajaa, kun mentiin ensimmäisellä tunnilla ja ykköset meni sitten meidän jälkeen. Lähden tästä nyt nukkumaan joten moido! (;
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Maastossa
Eli nyt on syksy. Joitakin julkaisemattomia kesäkuvia aion tänne vielä julkaista, mutta kertoilen nyt liikuntaviikostani.
(banneri vaihtui 22.43, overlay on Tiian tekemä)
Sunnuntai-maanantai päivinä poljin reippaat 16 kilometriä Kempeleeseen ja takaisin. Sunnuntaina aanulla päätin että olis kiva lähtee käväsemään siskolla, kun täällä ei oo mitään tekemistä. Olin kahden aikaan perillä ja alettiin touhuamaan. 11-vuotias sisaretyttöni Iida oli saanut jopon, kelpais kyl mullekin (:
Mulla on jotakin outoja kykyjä saapua juuri kun mun sisko tekee jauhelihakastiketta, joka on mun mielestä aivan superhyvää, ja sattumalta oli ruokalistalla muutenkin. (:
Maanantaina käytiin sitten Merin kanssa zimmarissa uimassa, eli jälleen poljettiin sen yli kymmenen kilometriä ja uitiin.
Nyt tiistaina kävin maastoilemassa superporukan kanssa. Pricella ratsastanut tyttö myös tippui peltoaukiolla, jossa sai ravata ja mennä käyntiä. Myös laukkaa sai mennä kun oli oma vuoro. Fabio toimi kuin unelma, hieman ehkä pohkeen takana mutta rentoutunut ja luottavainen, kuunteli apuja ja istuntaa. Meno oli rauhallista, eikä alkanut ryöstämään ravista laukkaan, käynnistä raviin tai juntturoinut. Laukassa mentiin kiltisti muita ympäri ja paimennettiin ne yhteen kasaan, buaha (; Laukattiin myös oikeaan kierrokseen pelto ympäri, ja oli ihan super reissu, tykkäsin!
(banneri vaihtui 22.43, overlay on Tiian tekemä)
Sunnuntai-maanantai päivinä poljin reippaat 16 kilometriä Kempeleeseen ja takaisin. Sunnuntaina aanulla päätin että olis kiva lähtee käväsemään siskolla, kun täällä ei oo mitään tekemistä. Olin kahden aikaan perillä ja alettiin touhuamaan. 11-vuotias sisaretyttöni Iida oli saanut jopon, kelpais kyl mullekin (:
Mulla on jotakin outoja kykyjä saapua juuri kun mun sisko tekee jauhelihakastiketta, joka on mun mielestä aivan superhyvää, ja sattumalta oli ruokalistalla muutenkin. (:
Maanantaina käytiin sitten Merin kanssa zimmarissa uimassa, eli jälleen poljettiin sen yli kymmenen kilometriä ja uitiin.
Nyt tiistaina kävin maastoilemassa superporukan kanssa. Pricella ratsastanut tyttö myös tippui peltoaukiolla, jossa sai ravata ja mennä käyntiä. Myös laukkaa sai mennä kun oli oma vuoro. Fabio toimi kuin unelma, hieman ehkä pohkeen takana mutta rentoutunut ja luottavainen, kuunteli apuja ja istuntaa. Meno oli rauhallista, eikä alkanut ryöstämään ravista laukkaan, käynnistä raviin tai juntturoinut. Laukassa mentiin kiltisti muita ympäri ja paimennettiin ne yhteen kasaan, buaha (; Laukattiin myös oikeaan kierrokseen pelto ympäri, ja oli ihan super reissu, tykkäsin!
äänet pois
Tänään meillä starttasi koulussa comenius-kerho jossa aiheena on aurinko. Se on eräänlainen yhteistyö muiden maiden kanssa, jossa siis mennään, ja otetaan vaihto-oppilaita. Harmi vain että 12 oppilasta pääsee reissuun ja ryhmässä on about 29 ihmistä, hui. Itse jos pääsen vaihto-oppilaaksi, joudun varmaankin saksaan, kun lisäkielenä mulla on saksa. Tänään aloiteltiin pp-esitys (powerpoint) viidestä eri maasta, viiden hengen joukko meistä sai Tsekin maaksi, ja saatiin se hyvin alkuun. Comeniuksesta ehkä jossakin vaiheessa lisää, mutta nyt aloittelen taas videon tekemistä, sillä ed. postaus kaipaa kipeästi Lento-videota (;
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Laukkaympyröitä ja keskittymistä
Otsikko liittyy viime tiistaihin, mutta ennen sitä lähdemme vielä käymään elokuun puolella. Hah, aina myöhässä (;
11.8 Sarilla seuraestekisoissa mennään käymään kuvien muodossa. Olin kisakuvaajana joten en saanut kamalasti räpsittyä kuvia äidin canonilla. Loppupuolelta aloin saada kuvia mutta nekään eivät ole huimia lukuja (:
11.8 Sarilla seuraestekisoissa mennään käymään kuvien muodossa. Olin kisakuvaajana joten en saanut kamalasti räpsittyä kuvia äidin canonilla. Loppupuolelta aloin saada kuvia mutta nekään eivät ole huimia lukuja (:
 |
| Cameraman |
 |
| Näin käy kun päästää moonan kameran taakse :D |
Jotkut kuvat eivät vastaa laadullista täydellisyyttä. Noiden kisojen jälkeen mulla menikin kotona sairastaessa.
Tiistai-keskiviikko.
Tiistaina lähettiin taas käväsemään sarilla, ja meillä hienosti venyikin aikaa siellä. Ykköstuntilaiset meni kavaletteja, joten mekin mentiin. Sari oli nyt saanut ne vesimatot ja muurit + uusia esteitä/puomeja! Huisia, milloinkohan me pääsemme sitten niitä hyppimään.... Ykköstuntilaisten alkutunnista me saatiin laittaa tyttöjen kesken muovipuomeihin muoviset valkoiset tai värilliset liuskat, jotta niistä tulee raidallisia. Oli hauskaa. N. puolelta lähettiin laittamaan hepoja ja Riina tuli laittamaan Lennon mun mukana, kun tallissa on tylsä olla yksin. Lento ei oikein suhtautunu meihin mitenkään, antoi vain rauhassa laittaa. Mentiin ennen tuntia ulos kiipeemään selkään ja tajusin etten pääse ilman tuolia selkään. Hahahaha, jättilento :D Ei siinä. Tunnilla meni aluksi hyvin, ravilla mentiin puomeja ja kavaletteja joka onnistui hyvin. Sitten jokaisen piti tulla laukalla kevyessä istunnassa se sama kavalettisysteemi. Kun tuli minun ja Ottiilian vuoro, eipä oikein lähtenyt sujumaan, sillä Lento pyrki pohkeita vastaan ja yritti lähteä pyörimään. Sitten kun päästiin ympyrälle ja laukkaan, laukka meinasi jäädä ja useasti jäikin pois, eli ei ottanut sujuakseen. Myös kavalettien kohdilla laukka sammui ja Lento lähti kruisailemaan. Lopulta kun saatiin se onnistumaan, jouduin vaa potkimaan sitä liikkeelle kokoajan, vaikka eihän se kivaa oo varmasti hevosestakaan että potkitaan. Mutta lopulta se saatiin menemään. Laitan teille videota kunhan saan materiaalit pois kamerasta.
(Tanttaratantan täältä tulee ottelijaana!! :D ei, videovain)
Keskiviikkona kävin sitten Samua ratsastamassa. Oli herra kuulemma ollut lomalla sillä välin kun olin ulkomailla, joten sain nousta sen selkään ensimmäisenä! JES. Otettiin perus juttuja, kevyttä ravia, laukkaa, ympyröitä, jne. Eli tuntien sisältö ei ole muuttunut. Samulla tuuppaa olemaan mänty-syndrooma jolloin se hidastaa aina laukan raviin toisella pitkällä sivulla, mutta nyt se vain laukkasi sen ohi koska patistin. Olin kyllä niin tyytyväinen! Ensi keskiviikkona menemme varmaan kiemurauria ja jotain muutakin, ettei aina tule samoja tehtäviä. Tästä mulla ei ole kuvia tai videoita, koska kamerat jäi kotia.
maanantai 2. syyskuuta 2013
Operaatio Moona Liminkaan!
Näinpä!! Oltiin ihan alkuperin ajateltu että nyt kun Moona pääsee tallille mukaan ni tulee sitten, mutta kappas kappas tunti siirty keskiviikolle. Syynä ei ollut sää, vaan heinen haku reissu, joten saan keskiviikkona pidemmän tunnin viidestä eteenpäin. Ei sovittu että kauanko mennään mutta joka tapauksessa tunti tai pidempi, odotan kovasti! Nonniiin ja sitten taas uudempiin tai vähemmän uudempiin asioihin. Moona siis tuli Liminkaan vaikka ei lähettykään tallille. ''Ei riemulla rajaa, kun on päästänsä vajaa'' meininki jatkui myös kun Tiia liittyi seuraan (HOX ei ole bloggaaja :D) ja suunnattiin hieman sinne ja tänne. Päivän lopuksi käytiin syömässä pizzaa. 1/3 jokaiselle ja täytteenä kinkku, salami ja ananas.
 |
| Moona: ''Kato opossumi'' Minä: ''Jep'' |
Hienosta kuvatekstistä kiitos Tuulille :D
Päivittelin myös tänään hieman ulkoasua, koska tuntuu että oon kokoajan myöhässä suunnitelmista xd Kommenttia saa antaa, mutta huomioon on otettava, että ulkoasu on vielä aika reippahasti kesken!
Nyt illalla kävin hieman kuvailemassa hienon päivän päätteeksi, ja kuvista ei tullut ylivalottuneita kuten pimeällä ruukaa tulla canon eos 1000 kameralla. Tässä näitä:
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
N♥F - Kautta aikain
On kulunut melkeimpä vuosi siitä kun tapasin ensimmäisen kerran niin pölvästin ja nuoren tinker Fabion. Ensitapaamisella mikään ei oikein sujunut, laukkaa en osannut istua, ravi oli todella vauhdikasta ja jos antoi vähänkään pohkeita, se lähti raviin. Muistan selkeästi kuinka tehtävänä oli laukassa kääntää maastoesteen jälkeen kentän keskeltä kuin se olisi lyhyt pääty. Muistan kuinka meinasin lentää aidan ylitse tämän hassun hevosen takia joka ei kulkenutkaan sinne minne ohja veti. Muistan kuinka olin järkyttynyt kun tuntilistassa luki että joudun taas menemään Fabiolla, tällöin en vielä tietänyt kuinka se valloittaisi sydämeni. Pidin turvaliiviä ja koitin kaikkeni jotta se olisi erilainen. Tunnin jälkeen ihmettelin miten eri olosuhteet voivat vaikuttaa.
Aloin käydä Fabiolla tunnilla melkein joka viikko, jos en päässytkään sen selkään, olin järkyttynyt. Mitä jos kaikki se työ menisi hukkaan kun en pääsekään taas harjoittelemaan? Näin ei kuitenkaan käynyt. Aina estetunnilla olin jes meiningillä, kun pääsen lempihevosellani Fabiolla hyppäämään. Aina ihan pienistä kavaleteista aloittaen olemme Fabion kanssa taivaltaneet pitkään ja alkaneet siinä samalla ymmärtää toisiamme. Nykyään välillä kun saan mennä jollain toisella hevosella, ihmettelen hieman kontrollit hukassa, että mitenkäs tämä nyt menikään. Olen nähnyt Fabiosta jopa unta, jossa ratsastin sillä ilman satulaa kentällä muutaman muun henkilön kanssa, ja hetken päästä maneesissa satula selässä yksin. Fabiosta ja minusta materiaalia on kertynyt jo yli 100 tiedostoa.
Tänä kesänä leirillä Fabio oli hoitohevoseni, joten menin sillä aamutunnit, mukaanlukien maastoreissun. Tunneilla meni vaihtelevasti, kun toinen asia onnistui kuin se olisi ollut ensimäinen asia minkä opin eläessäni. Toiset asiat taas eivät ottaneet sujuakseen, koska kontrollit olivat hieman hukassa vaihteeksi. Laukatessani muistin aina sen vauhdin hurman, ja luulen että vain Fabion kanssa laukkaaminen voi tuoda sellaisen tunteen. Eräänä leiriaamuna päätettiin lähteä maastoon, ja muistan että epäilytti, silloin olisi kelvannut jokin laiska hevonen kuten Nami, mutta en ollut innostunut Fabion kanssa lähtemään maastoon. Muistan hyvin selkeästi sen järkytyksen kun jäimme muista jälkeen ja pukkilaukkaamme Fabion kanssa muut kiinni, vaikka suunnitelmissani olisi ollut vain ravi.
Kun aloitimme Fabion kanssa esteillä, muistaakseni ne olivat vain pienen puomikasan kokoisia, ja nykyään hyppäämme jo seitsemääkymmentäviittä senttiä. Toki takapakkia tulee aina hieman, joskus ei onnistu ja lähdemme esteen ohitse laukaten, joskus en itse pysy hypyissä mukana, joskus taas olen vähällä pudota esteen jälkeen. Kouluratsastus sujuu jo jotenkuten, meno on rauhallisempaa, laukkaa voi istua, kuten ravikaan ei ole niin pompottavaa, pyöreys löytyy aina välillä, mutta ei loppujen lopuksi pysykään. Entinen ongelmani oli heiluvat kädet perusistunnassa, mutta nykyinen ongelmani on vain nahkaohjien luisuminen. Koska ohjat luisuvat, niin ohja löystyy ja Fabio saattaa lähteä kruisailemaan jonnekin nevadaan, ja silloin täytyy vain löytää jostain kuurupiiloa leikkivä kontrolli.
Karsinassa todella hyväkäytöksinen Fabio on hieman alkanut juntturoimaan, esimerkiksi kavio ei saata pysyä niin kauan ylhäällä, että sen puhdistaisi, ja satulaa selkään nostaessa Fabio ilmaisee mielipiteensä siitä, sillä se napsauttaa hieman ilmaa hampaillaan tai sitten se ottaa takinhelmasta/hihasta kiinni, ja uskon selityksen olevan että satula joko on hieman hangannut, tai alkaa olla väärän mallinen tai että satulavyö on ollut hieman turhan tiukalla. Jätän aina ennen tuntia vyön viimeiseen reikään, niin että se pysyy paikallaan muttei kiristä. Joskus tämä hölmöläinen on saanut minut raivostumaan jo karsinassa, kun mikään ei ota sujuakseen. Muistan myös ensimmäisen kerran kun talutin Fabiota. Se oli joskus talvella kun ne piti hakea. Fabio taisi tietää että karsinassa oli kauraa, koska tämä kauramobiili lähti portin avautuessa vetämään minua, ja liukkailla tallikengillä ei ollut vastaan laittamista. Nykyään Fabio kulkee kiltisti perässä, kuin koira. Riimunnaru saa vaikka roikkua maassa ja silti se kävelee kiltisti, vaikka toki siitä pitää pitää kiinni ettei se jää mutustelemaan ruohoja jossakin tallin vieressä.
Myös nyt alkavalla kaudella saatan pyytää Fabiota vakiohevosekseni, koska en vain yksinkertaisesti haluaisi muita (muuten kuin tunneilla jolloin saa mennä ilman satulaa) (:
Aloin käydä Fabiolla tunnilla melkein joka viikko, jos en päässytkään sen selkään, olin järkyttynyt. Mitä jos kaikki se työ menisi hukkaan kun en pääsekään taas harjoittelemaan? Näin ei kuitenkaan käynyt. Aina estetunnilla olin jes meiningillä, kun pääsen lempihevosellani Fabiolla hyppäämään. Aina ihan pienistä kavaleteista aloittaen olemme Fabion kanssa taivaltaneet pitkään ja alkaneet siinä samalla ymmärtää toisiamme. Nykyään välillä kun saan mennä jollain toisella hevosella, ihmettelen hieman kontrollit hukassa, että mitenkäs tämä nyt menikään. Olen nähnyt Fabiosta jopa unta, jossa ratsastin sillä ilman satulaa kentällä muutaman muun henkilön kanssa, ja hetken päästä maneesissa satula selässä yksin. Fabiosta ja minusta materiaalia on kertynyt jo yli 100 tiedostoa.
Kun aloitimme Fabion kanssa esteillä, muistaakseni ne olivat vain pienen puomikasan kokoisia, ja nykyään hyppäämme jo seitsemääkymmentäviittä senttiä. Toki takapakkia tulee aina hieman, joskus ei onnistu ja lähdemme esteen ohitse laukaten, joskus en itse pysy hypyissä mukana, joskus taas olen vähällä pudota esteen jälkeen. Kouluratsastus sujuu jo jotenkuten, meno on rauhallisempaa, laukkaa voi istua, kuten ravikaan ei ole niin pompottavaa, pyöreys löytyy aina välillä, mutta ei loppujen lopuksi pysykään. Entinen ongelmani oli heiluvat kädet perusistunnassa, mutta nykyinen ongelmani on vain nahkaohjien luisuminen. Koska ohjat luisuvat, niin ohja löystyy ja Fabio saattaa lähteä kruisailemaan jonnekin nevadaan, ja silloin täytyy vain löytää jostain kuurupiiloa leikkivä kontrolli.
Karsinassa todella hyväkäytöksinen Fabio on hieman alkanut juntturoimaan, esimerkiksi kavio ei saata pysyä niin kauan ylhäällä, että sen puhdistaisi, ja satulaa selkään nostaessa Fabio ilmaisee mielipiteensä siitä, sillä se napsauttaa hieman ilmaa hampaillaan tai sitten se ottaa takinhelmasta/hihasta kiinni, ja uskon selityksen olevan että satula joko on hieman hangannut, tai alkaa olla väärän mallinen tai että satulavyö on ollut hieman turhan tiukalla. Jätän aina ennen tuntia vyön viimeiseen reikään, niin että se pysyy paikallaan muttei kiristä. Joskus tämä hölmöläinen on saanut minut raivostumaan jo karsinassa, kun mikään ei ota sujuakseen. Muistan myös ensimmäisen kerran kun talutin Fabiota. Se oli joskus talvella kun ne piti hakea. Fabio taisi tietää että karsinassa oli kauraa, koska tämä kauramobiili lähti portin avautuessa vetämään minua, ja liukkailla tallikengillä ei ollut vastaan laittamista. Nykyään Fabio kulkee kiltisti perässä, kuin koira. Riimunnaru saa vaikka roikkua maassa ja silti se kävelee kiltisti, vaikka toki siitä pitää pitää kiinni ettei se jää mutustelemaan ruohoja jossakin tallin vieressä.
Myös nyt alkavalla kaudella saatan pyytää Fabiota vakiohevosekseni, koska en vain yksinkertaisesti haluaisi muita (muuten kuin tunneilla jolloin saa mennä ilman satulaa) (:
Tilaa:
Kommentit (Atom)