Tämän postauksen halusin kirjoittaa myöhään, jotta saan kirjoittaa sen rauhassa. Kerron siis aiemmin mainitusta asiasta, eikä tässä tavallaan ole mitään tiettyä aihepiiriä
(oikeastaan on mutta jätän sen mainitsematta jos jotkut tuttuni tätä sattuvat lukemaan, en myöskään välttämättä kerro kaikkea mitä tuona ajanjaksona tapahtui yksityisistä syistä johtuen)
Kaikki alkoi siis neljännelle luokalle mentäessä. Meidän luokalla on aina ekan luokan jälkeen ollut epätasainen tyttöporukka, joten usein jäin ulkopuoliseksi. Tuolloin myös suurin osa kavereistani kaikkosi ja jäin yhä useammin kotiin yksin. Vietin aljon aikaa internetissä, loppujen lopuksi mulla saattoi mennä koko päivä yöhön asti koneella, joten myöhästelyitä koulusta alkoi tulla. En tiiä et missä vaiheessa luokan pojat sitten otti mut silmätikuksi. Meillähän oli poikavaltainen luokka, joten aika moni poika sitten puhui ilkeästi, heitteli nasevia kommentteja jne. Mulla ei koskaan ollut mitään sanoa siihen, joten nelosluokka meni vielä jotenkuten selviten.
Viidennellä luokalla kaikki lähti menee perseelleen. Mä en vaan jaksanut enää sitä, kun pojat ilkkui ja haukkui ja muutenki keksi kaikkee negatiivista joka ikisestä asiasta jota mä tein. Tuossa vaiheessa mulla ainoa kaveriporukka oli netissä, eli en poistunut kotoa koskaan. En tehnyt läksyjä, en huoltanut itseäni, lukittauduin huoneeseeni ja muistan että joinakin iltoina itkin itseni uneen. Lopulta kun kerroin äidille, sain vain kommenttia olla välittämättä. Jätin usein menemättä kouluun, koska en jaksanut tilannetta mikä siellä odotti. Kerroin kiusaamisesta myös luokkamme miesopettajalle monta kertaa, mutta koskaan ei hänkään puuttunut asiaan. Luulen että kuitenkin kyseinen henkilö huomasi tilanteeni, sillä numerot laskivat huimasti. Yhdellä matikantunnilla kun tarkistimme läksyjä (olin silloin tehnyt ne), opettaja kysyi vastausta minulta, mutten uskaltanut sanoa mitään. Tiesin kyllä vastauksen ja vaikka halusinkin sanoa sen, en saanut mitään suustani ulos, muistaakseni myös meinasin alkaa itkeä. Olin todella pohjalla, mutta sinnittelin vuoden loppuun asti.
Kuudennelle luokalle meillä onneksi vaihtui porukka, joten kiusaaminen loppui suurimmilta osin. Kuitenkin pieniä tapauksia tuli vielä, sekä uudelta luokalta, että vanhoilta kiusaajilta. Nasevat kommentit ovat jatkuneet nyt kahdeksannelle luokalle asti, kunnes sattumalta historianopettajamme kuuli ohimennen yhden pojan kommentoivan 'hyi vittu' mulle, jolloin hän kävi sanomassa pari valittua sanaa kyseiselle pojalle. Nyt ei enää ole kuulunut vanhan luokan pojilta mitään inhottavaan, mikä on sinänsä kivaa! Toisaalta en ole vielä päässyt täysin yli asiasta, siksi kammoankin suurille väkijoukoille puhumista, ehkä eniten sitä että mulle nauretaan tai että mokaan. Mun on myös tosi vaikee mennä puhumaan tuntemattomille henkilöille (hammaslääkäriin aikaa varatessa pyydän yleensä aina ensimmäisenä äitiä soittamaan....) enkä kamalan helposti saa uusia kavereita. Onneksi nyt meillä on ihan kiva luokka ja harrastuksista oon saanut uusia kavereita (:
Valitan, mutta mulla ei oo yhtään kuvia tuolta ajalta, sillä kameraa en käyttänyt ollenkaan... Elikkäs siis tekstipainotteinen postaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti