Tunteiden tuulimylly, oikeastaan ajatusten. Mä en tieä mitä mun pitäis ajatella ja suihkussa tuli taas sellanen fiilis et mitä jos pitäis taas käydä jutteleen kuraattorin kans. Tuntuu et kotona ei oikein pysty puhumaan taaskaa.. Pointti on se et haluisin puhuu mun tunteista ja fiiliksistä, mut en kehtaa äidille aj kavereista ei tiiä et lähteekö jakoon vai ei. Ei sillä et en pystyis jutteleen kotona, pystyn hyvinki mut sit jos meen puhuu esim. siskolle, ni ei voi olla varmaa et se ei päätyis äidin korviin. Olo on aika sekava just nyt, en oo varma pitäiskö mun ajatella bloggaamista, koulunkäyntiä vai jotain aivan muuta. Onneks kohta on viikonloppu, oon vissii jotenki ylirasittunu tai jotain, koska huomenna kaikki on taas okei. Oon kuitenki iha vitun ujo enkä uskalla mennä juttelee kuramoottorin kanssa, ja vaiks juttelis kavereiden tai äidin/siskon kanssa, se ei anna samanlaista 'vastapainoo' keskustelulle. Moni saattas olla sillee et en mä ainakaa sen kaa juttele ko en tunne sitä, mut musta se just tuntuu turvalliselta. Sillä on kuitenki vaitiolovelvollisuus (ellei toisin sovita), mut muilla ei.
Kuraattorin kanssa keskustellessa saan tavallaa motivaatiota, 'vastauksia' ja uusia tapoja kattoo mailmaa. Yleensä ku mulla on ollu joku ongelma koulus ni oon menny juttelee, ja se on tajunnu et se on hiljanen avunpyyntö. Mut tosiaan, voisin mennä juttelee kuraattorin kanssa mun tunteista. Alan jostaki syystä AINA itkee ku mun pitää puhuu mun tunteista, se on vaa jotenki arka paikka. HUH! Tän kaiken kirjottaminen selvitti mun mieltä aika reippaasti! Ei oo enää niin sekava olokaan ku vähä aikaa sit. Mä en tiiä onko mun elämässä sit joku pahasti vialla, ku löydän itteni aina välillä sieltä istumasta. Ehkä mun pitäis harkita myös sitä psygologia näin hieman vanhempana, ku sehä on just sitä 'millanen olo sulla on? Valitse tunnekortti' juttua, josta mä en vähä aikaa sit tajunnu yhtään mitään. Ehkä, ehkä ei...
Teksti on kirjoitettu muutamia päiviä sitten aika sekavassa mielentilassa. Muutakaan postattavaa en nyt löytänyt niin kirjoitin sen tännekin ylös. Päiväys sen alla oli 8.1.14
Voin todeta et joskus mulla tulee tollasiakin päiviä, enkä mä voi sille mitään. Loppujen lopuksi oon ihminen ja mulla on murrosikä käynnissä, joten eiköhän pistetä sen piikkiin...
Tällaisista pötköteksteistä tälläkertaa, morjens!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti