Jota ei vietetty Fabion kanssa ):
Fabion ja mun jatko on nyt hiukkasen hämärän peitossa, tosin uskon että me pystytään vielä jatkamaan. Kyseessä ei siis ole mitään vakavaa, sillä oli vain lauantaina ollut lämpöä, mutta ei ole varmaa mikä sen aiheutti joten siksi vähän epävarmuutta.
Siirrytään nyt kuitenkin tuntiin, jottei mee ihan höpöttelyksi koko postaus.
Menin Nellalla, jolla oon siis viimeksi menny.... Ennen joulua joskus aaaaikoja sitten. Oli siis vähän sellanen olo et mitäköhän sieltä on tulossa. Ensinnäkin haluan pullauttaa ulos kaikki valitukset jotta ei tarvitse niitä kestää myöhemmin.
Vääränmallinen satula mun takapuolelle
Nella on turhan raskas mun käsille
Liikaa vauhtia!
Vasemmalta ihan jäykkä
Eikait niitä sitten muita ollutkaan.
Tultiin tälläkertaa vaan kasteltua osuutta kentästä, joka kattasi melkein koko kentän. Tehtiin jälleen ympyröitä päätyyn ja ravailtiin sitä. Otin taas jalustimet pois, ne olis ollu hyvän mittaset ratsastaa perusistunnassa, mutta kenkien ja jalustimissa olevien kumien pito oli yhteensä pyöreä 0. Kuten ylempänä mainitsin että vauhtia löytyi liikaa, niin sitä ihan oikeasti löytyi ja mulla on huomenna kädet ihan jumissa.
Ja mustelmat takapuolessa.... Sitten tultiin jännää tehtävää. Tultiin tavallaan kahdeksikkoa mutta tehtiin päätyihin ympyrät. Loppuun myös laukattiin kasteltua aluetta kenttänä ympäri, ja jos ei aikaisemmin ollut kontrolli hukassa, niin nyt se oli! Muuten tunti meni ihan hyvin, tein töitä ja yhteinen sävel alkoi pikkuhiljaa löytyä. Mutta silti toivon että jatkossa pääsisin Fabion selkään, uskon nimittäin vahvasti että tällähetkellä se on Sarin hevosista ainoa joka passaa mulle tosi hyvin. Toki siellä on sitten Veera, mutta Fabio on se oma hömelö heppa joka saa mun päivän aina piristymään.
Näihin kuulumisiin, heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti