Pitkästä aikaa jorinoita Mossesta

Siitä tuntuu oikeesti olevan ikuisuus kun Mossesta viimeksi kirjoitellut. Viimeisin postaus siitä onkin kirjoiteltu 30.8 ja maininta 25.9 joten en ihmettele että tuntuu ikuisuudelta.

Ensinnäkin, sama ongelma on jälleen palannut; Mosse pysähtyy ja potkii ilmaa aina välillä. Tokihan se on vaan testausta ja toivon mukaan katoaa ajan myötä. Mitä muuta? No syyskuu meni humppaillessa ja tehdessä kaikkea ilman kuvaajaa. Nyt lokakuussa taas on pikkuisen tullut taukoa Mosselta, ensin oli leiri ja sitten olikin jo toinen leiri ja plääh. Ollaan Mossen kanssa päästy ilman satulaa reenailun makuun ja suurin osa ratsastuksista onkin sitten mennyt ilman satulaa.

Mitä tehtiin tänään? Reenattiin satulan kanssa! Olen saanut itseni motivoitumaan satulalla reenailuun, pääsee korjaamaan istuntaa siellä selässä. Meinasi jopa kunto loppua kun yritin istua siellä ravissa. Onnistuihan se ihan hyvin, ehkä jalustimet olisivat saaneet olla vielä yhdellä pidemmät. Jälkiviisautta jälkiviisautta.. Omituista myös että Mosse olisi samalla tavalla halunnut jäädä himmailemaan pikkuraviin kuin Fabio, yritin hakea siltä rentoa ja eteenpäin pyrkivää niin pientä tarjosi. Pah.

AHAH tää kuva on iha hillitön! XD

Laukka puolestaan jälleen yksi ongelmakohta, kantapäät nousee ylös, kädet himmaa mukana ja jännitän. Tulee sellanen *lagaus* siellä selässä ettei tule mitään mieleen, jospa sitä saisi itsensä pois siitä moodista.

Päällisin puolin ihan hyvä tunteroinen heiluttiin kentällä. Ja nyt SUURET kiitokset Lotalle joka vaivautui pitkän kinuamisen jälkeen suostui tulemaan kuvaamaan kentän lällyyn. Siinäpä oikeastaan syykin miksi pääsin jälleen postaamaan, kuvaaja ja materiaali.

Aatteita

Lueskelin tässä jonkin aikaa sitten vanhoja postauksiani ja tuumin siinä samalla asioita. Kehitystä kirjoittajana sekä aktiivisuutta, omia päätöksiä blogin suhteen ja muuta oikein mukavaa.

#2013 ~81 postausta

Viime vuonna joulukuu oli kaikista aktiivisin kuukausi kirjoittajan puolelta. Tarkoitan sitä, että olin teille lukijoille jaksanut tehdä joulukalenterin (lupaillut siihenkin vaikka ja mitä.. köhköh, eikä ne kaikki oo vieläkää tullu....) ja sen lisäksi vielä yhden muuhunkin liittyvän postauksen. Kaikista vähiten olin postannut helmikuun lisäksi elokuussa. Elokuulle siis hiljaisin kuukausi maininta, kun helmikuuta ei voi sinänsä sanoa hiljaisimmaksi blogin vasta aloitettua silloin.

Huhtikuussa, toukokuussa, heinäkuussa, elokuussa ja syyskuussa oli tullut yhteensä kolmeen postaukseen kommentteja, kun taas eniten kommentteja sai postaus Malttamattomia likkoja viidellä kommentilla. Oikeastaan katsottuna kommentointi hiljentyi bannerikisan jälkeen ja virkosi hieman luukku 23 jälkeen. Lopulta se hiljentyi.

#2014 ~?>80

Tämä vuosi, tietenkin yhä kuluessa, mutta jo nyt olen ohittamassa edellisen vuoden postausmäärän.

Aktiivisin kuukausi tähän mennessä on kirjoittajan puolelta ollut heinäkuu kahdellatoista postauksella. Kaikista vähiten olen tähän mennessä postannut syyskuussa. Jopa huimat kaksi postausta. Syy siihen piilee tauossa joka vähän venyi.

Maaliskuu oli kaikista kommentoiduin kuukausi, jopa kahdeksaan postaukseen oli käyty kommentoimassa. Eipä siis ihmekkään että maaliskuussa tuli jopa 11 postausta. Eniten kommentoidut postaukset olivat Väistöjä sun muuta mukavaa sekä Turkkivideot koosteina. Kommentointi on lähestulkoon, tai jopa kokonaan loppunut postauksen Otsikonluontitaidot piilossa jälkeen.

Se mitä hartaasti toivon, että koska jaksan aina itseni vääntää (tai motivoida) kirjoittamaan, olisi että lukijat kommentoisivat. Olen tästä viimeaikoina useamman kerran maininnut, mutta pakko myöntää että parempaa motivaatiota saa hakea. Jos kirjoitan tänne turhaan, eikö samantien olisi järkevämpää lopettaa kirjoittaminen?

Tämän kysymyksen jätän nyt auki, jos haluatte, voitte joko vastata siihen tai ihmetellä näiden linkattujen postauksien parissa, että mikä niissä on niin erilaista.

Muuten vielä, kaikista katsotuin postaus on Viikon blogihaaste, jonka päätin tehdä 150 postauksen kunniaksi joskus aikoja sitten.

KURKYNLEIKKAAJAT 2~

Sarin Tallin oma poppoo-leiri

Oli huippu leiri vaikka kaikki eivät päässeetkään, eikä se 5hlö/ryhmä tuntunutkaan kovin pahalta. Tuntui myös siltä että meillä olisi ollut tiiviimpi porukka tälläkertaa, who knows.

Perjantaina illalla ei tehty paljoakaan, käytiin kattelemassa tallissa varsoja ja muita heppoja, toivottiin ratsuja ja paineltiin leiritaloon. Siinä kateltiin telkkaria porukalla, oltiin Lotan koneella ja muiden vielä jäädessä yläkertaan lampsin alakertaan nukkumaan.  Sain kerrankin alasängyn, kun en ole sitä aikaisemmin muilla leireillä saanut!

Harmillisesti epätarkka ):

Lauantaina aamun tunti mentiin koulua ja ilokseni sain Aniolan. Syitä sille että en ollut aikaisemmin mennyt sillä koulua ja kun tunnin aiheeksi paljastui pidennykset ja lyhennykset laukassa! Aniolalla oli todella mukava tehdä tuollaista tehtävää, kun se on niin herkkä. Ensimmäistä kertaa tuntui myös siltä että osaan lyhentää sitä laukkaa. Alkutunnista harjoiteltiin oikeanlaisen tuntuman ottamista ja tehtiin vauhdikas verryttely josta piti ottaa kevyessä istunnassa stop. Pysähtyminen onnistui ihan hyvin, mutta Aniola ei olisi halunnut pysyä paikoillaan. Ihan hyvä fiilis jäi kuitenkin tunnista.

Iltapäivällä meillä oli estetunti ja pääsin kokeilemaan Flipperiä. Sillä heppareppanalla oli kyllä ihan oudot hypyt mun makuun, mutta muuten mitä tunnustelin verkatessa niin ihanat liikkeet. Laukassa vaan tuli sellasia flow fiiliksiä ja ah! ♥ Sitä tunnetta kun vain osaisi selittää.

Kävi muuten tuollakin estetunnilla sellainen läheltä piti-tilanne kun Flipperi veti ensin pukin, vinkaisi ja loikkasi ja sitten pukitti uudelleen. Polvihan siinä vääntyi, niin kuin se ei muutenkin olisi jo vaivannut.. Olipahan ainakin seuraavat 4 päivää tosi kipeä rasituksesta.

Sunnuntaina aamulla oli jälleen esteitä, vieläpä Fabiolla.. MUTTA fiilikset ei olleet siltikään mitkään päätähuimaavat ja ehkä koko ratsastushistoriani aikana ensimmäistä kertaa tuntuu siltä että ''EI ESTEITÄ, TAASKO?!'' Vannoutunut esteratsastaja esteleirillä jepjep... Tuntikin meni sen mukaan, en jaksanut täysiä panostaa tekemisiin, tuli ihan ihme loikkia ja kunnon jäätäviä hyppyjä. Onneksi kuitenkin sain nollattua tilanteen kun oli toiset vuorossa hyppäämässä tehtäviä, joten viimeisenä otettu rata olikin jo sitten paljon parempi. Oikein ajatuksen kanssa radalla 'muista puolipidätteet hieman ennen estettä' ja muuta vastaavaa hoin päässä. Pelasti tunnin siltä että se ei mennyt ihan plörinäksi.

Iltapäivällä menin koulua Azizalla ja sillähän olen mennyt vaivaiset 2-3 kertaa. Tunti meni ihan hyvin oikeastaan. Paikoitellen Aziza myötäsi edestä ja avotaivutukset, tai se mitä me niistä yritettiin soveltaa, meni ihan hyvin ja yllätysyllätys oli ihan kivaa. Azizan laukkahan on tosin mitä on, mutta välillä sekin oli ihan ok, erityisesti laukka-käynti siirtymiset meni tosi hyvin! Ehkä kerran niiden siirtymisten aikana mitä tein niin meni ravin kautta, tai sitten oli tarkoitus jäädä raville. En muista.

Kuten aikaisemmin sanoinkin jo, oli ihan superkiva leiri, ja vaikka lyhyt olikin niin sitäkin hauskempaa pidettiin!

Tuskainen koulutunti Nellalla

Todella tuskainen.

Ei, mitään loukkaantumisia ei tapahtunut, jos ei lasketa sitä että sormet on hajalla sen jälkeen kun eräs suokkitamma niihin koko tunnin nojannut. Mä niin vihaan hevosia jotka painaa kädelle eikä suostu olemaan hetkeäkään kevyt kädelle, Mossekin painaa mutta se on kevyt aina välillä taikka pidempäänkin.

Tultiin samoja juttuja kuin sunnuntaina iltapäivällä. Käännyttiin keskihalkaisijalle ennen paria estettä, käännyttiin C-päädystä aina eri suuntaan ja avoa pitkä sivu. En tykännyt tästä tunnista yhtään, ehkä johtui eniten hevosesta, mutta viimeaikojen tapahtumat eivät varmasti edesauttaneet tätä.
Tunti meni ihan ok, tehtävät sujuivat jotenkuten vaikka hermoromahdus tulikin.

Sanni, rakas lemmikki ja ystävä

✝ 2007 ~ 20.10.2014

Harmillisesti nyt syksyllä, toissapäivänä iloinen päivä saikin todella järkyttävän käänteen. Saapuessani tallilta noin klo 16.30 löysin nuoremman koiramme Sannin todella huonossa kunnossa. Illan myötä se kuoli viressäni samalla kun minä sitä lohdutin, eikä kukaan meistä siihen ollut valmistautunut. Sehän oli jotakin kaksi viikkoa sitten ollut leikkauksessa että se eläisi pidempään, toipuikin erittäin hyvin, joten miten tässä näin kävi?

Kuolinsyytä emme ala tutkimaan, mutta oma aavistuksemme meillä siitä on. Rauhaisa lepopaikka lempilelunsa tutin kanssa se löysi omenapuun ja jonkin toisen kasvin välistä, toiveenamme että tämän toivomattoman kuoleman seurauksena olisi uusi elämä.

Muistoissamme Sanni pysyy aina, niin kuin sydämessämmekin ♥

Rauhaisia lepohetkiä rakas

BLOGIUUDISTUS~

Ulkoasuun liittyen. Uusi tausta, banneri, image map, cursori ja uudet sivut! Käykää kurkkaamassa.

Muistakaa myös kurkata eilen ilmestynyt postaus, sinne pääset tästä.

Fabiolla ti~

Heipähei jälleen! Voisi oikeastaan sanoa että pitkästä aikaa, mutta se ei taida olla tosi. 

Viime viikolla julkaisin videopostauksen ja onnekkaasti sain myös estetunnista materiaalia. Valitettavasti kuitenkin vain alkuverryttelystä, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Esteetkin meni hyvin, eikä 80cm enää tunnu edes isolta, pikemminkin normaalikokoiselta. Paljoa niistä en ala tässä selittämään, mutta tuntui siltä että pakko päivitellä. Oli Mossestakin tarkoitus postata mutta se jäi kun en jaksanut alkaa siirtämään kuvia sekä videoita puhelimesta (hehe unohin kamerasta muistikortin....) joten se nyt jääköön.

Sitten vielä hieman muutakin asiaa; lukijoiden aktiivisuus on säälittävän huono. Ok jos käytte lukemassa, (laittakaa vaikka silloinkin naamamerkki postauksen alta, ei ole vaikeaa..) mutta tiedoksi että en ole poikkeus sääntöön ja kommentit piristävät aina päivää sekä innostavat bloggaamiseen (:

Videopostaus

Ritalla

Tallipäivävideopostaus eli TPVP on jälleen tulossa! Heti kun saan sen (köhköh tekniikan ihmelapsi) jälleen kasattua uudelleen ja sitten kun vegas suostuu rendaamaan sen oikean näköiseksi!

Tsao!

Mahtava viikonloppu takana

Viikonlopun ohjelma sisälsi: 

Perjantaina harjoitusestekisat Sarin tallilla, luokat 60 ja 80 Fabiolla. Omalla kyydillä siirtyminen isosleirille (köhköh eksymistä todella sankkaan sumuun...)

Lauantaina koko päivä isosleirin ohjelman mukaan. Nuokkumista opetuksissa ja juttelua saunassa.

Sunnuntaina aamupäivä isosleirin ohjelman mukaan, päivemmällä lähtö kotiin.

Perjantain kisat menivät hyvin ja olen tyytyväinen kumpaankin rataan. Verkassa oli kokoajan sellanen olo että radat tulee niin menemään huonosti, kun askeleet ei useasti passanneet esteelle ja puomit kolisi. Kuudenkympin radalla taas puomit kolisi ja Fabio vähän kiihdytteli mutta annoin sen säilyttää reippaan tahdin jotta paikat osuis kohdalleen. 60cm 0vp ja ruusuke mukaan.

80 verkka tuntui ihan samalta kuin 60. Fabio vaan tuuppasi kaahaamaan vielä enemmän ja ehdinkin kauhistella et eihän tää kuuntele mua radalla yhtään jos tää ei tässä kuuntele. Piti siinä verkassa muutamaan otteeseen ottaa oikein kunnon laukkaspurtti kevyessä istunnassa jotta sitä ylimääräistä energiaa saisi pois. Radalla taas oli ihan eri meno, Fabsu oli oikeasti kuulolla ja mun hallinnassa. Meillä tuli 80 radalla 3 pudotusta, kolmannelta ja kahdeksannelta ainakin. Pudotukset eivät mua haitanneet kun Fabio oli hallinnassa ja muutenkaan en järettömän paljoa ole kahdeksaakymppiä hypännyt. Huippu heppa ja huiput kisat!

Hirveässä sumussa sitten pilkkopimeässä ajeltiin Rantsilasta Törmälän tilalle Siikajoelle. Isosleirihän oli siis alkanut jo aiemmin. Ihan horroksessa iltapalalle, iltaohjelmaan, hartauteen ja nukkumaan.

Lauantaina pääosin kaikki meni samanlaisessa horroksessa. Nuokuin niissä opetuksissa mitä meillä oli ja varmaan puolet koko opetuksesta meni ohi kun yritin pysyä hereillä. Tehtiin päivän aikana iltaohjelmaan sketsi ja päätettiin kaksi leikkiä mitä vedetään, joista toinen tosin vain ehdittiin vetää. Saunassa käytiin ja mentiin tuunailemaan isosvihkoja.

Sunnuntaina aamupäivä meni jälleen melkopaljon ohjelman mukaan. Aamupalaa ja hartautta sen sellaista, ulkoleikkejä jne. Pakkailuun oltiin valittu oma aikansa ja käytettiin siitä n. tunti. Joskus yhdeltä lähdettiin kotia kohti, mutta ennen sitä vedimme leikin isosleirin nopein, eli toisinsanoen lännen nopein.

Sen jälkeen ei tehtykkään mitään kummoista. Lähdettiin ja sellaista.

ℐ ωїṧ♄ ℐ ¢☺υł∂ ♭ℯ łїкℯ ☂нε ḉ◎☺ł к☤ḓ﹩..

..ℒїк℮ тℌℯ ḉøøł кḯ∂﹩.

Hupsista, kello onkin jo melkein yksitoista kun tätä illalla kirjoitan, mutta mielessäni lupasin että kirjoitan tiistain tunnista postauksen. Näin tuoreeltaan kun tapahtumat muistissa ovat niin eiköhän kirjoiteta ne sitten ylös.

Kuvia mulla ei valitettavasti ole, mutta videoita sain tunnilta ja yllätyksekseni menin Aniolalla toista kertaa esteitä. Oletin että saisin Fabion perjantain kisojen takia (joista muuten alempana lisää) mutta tavallaan tämäkin opettaa hevosenhallintaa.

Kaikkiaan tunti oli todella onnistunut, hypyt olivat hyviä ja hevonen oli hallinnassa. Jäin myös pariin otteeseen himmailemaan selkään josta johtuen Aniola kielsi, mutta onnistuin korjaamaan tämän pienen virheen aina seuraavalle lähestymiselle ja siitä ei tullut ongelmaa. Jälkimmäisellä matkustelukerralla kielto tuli nopeassa temmossa enkä ehtinyt reagoida siihen, joten alas tultiin. (Hi ground) Viimeksihän olen tippunut joskus kesällä ja mainitsin siitä tässä postauksessa. Eipä siinä, kakkua tuli ja pääasiassa vaan nauratti tyhmä moka.

Tultiin esteille aina ravissa, eikä haitannut vaikka hieman estettä vahingossa nousi laukka, mitä mullakin tapahtui välillä. Ensimmäisenä tultiin puomeja linjassa h-p ja m-e, tehtävä meni hyvin. Jatkona puomien jälkeen nostettiin sitten n. 40-50cm este joka täytyi tulla edelleen lävistäjällä. Ensimmäisellä kerralla muistaakseni nousi vahingossa laukka, mutta sen jälkeen Aniola kuunteli pidätteitä hyvin.

Sitten tultiinkin tehtävää jossa täytyi mennä eri este, mutta tultiin yhä lävistäjällä. Lävistäjän jälkeen jäätiin laukkaamaan päätyyn ympyrälle ja raviin siirryttiin joko tehtävälle lähdössä tai kun tilaa ei ollut enää laukata. Sitten ei tultukkaan muuta kuin linjaa.

Sitten vielä niistä kisoista vähän. Menen perjantaina Fabiolla harjotusestekisoissa luokat 60 ja 80. En ole koskaan aiemmin mennyt kisoissa 80 ja Fabiolla olen hypännyt viimeksi joskus kesällä. Pienellä jännityksellä siis mennään! Mutta kaiken järjen mukaan se menee hyvin ja sieltä sitten onkin matka suoraan isosleirille jossa olen koko viikonlopun. Palaillaan sitten silloin joskus ja toivon mukaan kuulette Mossesta jälleen ensi viikolla!