Pitkästä aikaa jorinoita Mossesta

Siitä tuntuu oikeesti olevan ikuisuus kun Mossesta viimeksi kirjoitellut. Viimeisin postaus siitä onkin kirjoiteltu 30.8 ja maininta 25.9 joten en ihmettele että tuntuu ikuisuudelta.

Ensinnäkin, sama ongelma on jälleen palannut; Mosse pysähtyy ja potkii ilmaa aina välillä. Tokihan se on vaan testausta ja toivon mukaan katoaa ajan myötä. Mitä muuta? No syyskuu meni humppaillessa ja tehdessä kaikkea ilman kuvaajaa. Nyt lokakuussa taas on pikkuisen tullut taukoa Mosselta, ensin oli leiri ja sitten olikin jo toinen leiri ja plääh. Ollaan Mossen kanssa päästy ilman satulaa reenailun makuun ja suurin osa ratsastuksista onkin sitten mennyt ilman satulaa.

Mitä tehtiin tänään? Reenattiin satulan kanssa! Olen saanut itseni motivoitumaan satulalla reenailuun, pääsee korjaamaan istuntaa siellä selässä. Meinasi jopa kunto loppua kun yritin istua siellä ravissa. Onnistuihan se ihan hyvin, ehkä jalustimet olisivat saaneet olla vielä yhdellä pidemmät. Jälkiviisautta jälkiviisautta.. Omituista myös että Mosse olisi samalla tavalla halunnut jäädä himmailemaan pikkuraviin kuin Fabio, yritin hakea siltä rentoa ja eteenpäin pyrkivää niin pientä tarjosi. Pah.

AHAH tää kuva on iha hillitön! XD

Laukka puolestaan jälleen yksi ongelmakohta, kantapäät nousee ylös, kädet himmaa mukana ja jännitän. Tulee sellanen *lagaus* siellä selässä ettei tule mitään mieleen, jospa sitä saisi itsensä pois siitä moodista.

Päällisin puolin ihan hyvä tunteroinen heiluttiin kentällä. Ja nyt SUURET kiitokset Lotalle joka vaivautui pitkän kinuamisen jälkeen suostui tulemaan kuvaamaan kentän lällyyn. Siinäpä oikeastaan syykin miksi pääsin jälleen postaamaan, kuvaaja ja materiaali.