Kyllä menisin, ainakin Azizalla!
Tiistain 24.3 toinen tunti oli oma tuntini ja menin sen Azizalla. Jatkoimme samasta aiheesta kuin edellisellä tunnilla, jolla kolme (eli puolet) meistä oli. Hevosen piti itse venyttää tuntumalle.
Azizan selässä mulla oli heti paljon kotoisampi olo, Azizahan on kapeampi kuin Fabio. Tälle tunnille olin myös itse paljon valppaampana, sillä olin kiinnostuneempi Azizalla ratsastuksesta kuin Fabion. Oli selässä vähän sellainen olo, että 'nyt tämä punkee sisälle' vaikka Aziza käveli ihan suoraan. Johtui varmaan ihan vain siitä, kun Aziza katsoi ulos. Tunti oli ihanan rento!
Aloitettiin siis samalla tavalla kuin korvaustunti, kävellen maneesia ympäri ja tehden pääty-ympyröitä. Tarpeeksi käyntityöskentelyä tehtyämme, siirryimme raviin. Normaalissa ravissa mentiin pääty-ympyrät ja pitkillä sivuilla sitten jälleen ohjat veks (tarkoitan tällä käsien siirtämistä eteen) ja heppaa eteenpäin. Muistaakseni tässä ei ollut ongelmaa.
Seuraavaksi saimme itse päättää mihin päätyyn jäimme pyörimään pääty-ympyrälle, itse olin c-päädyssä. Tehtäväksi tuli tehdä siirtymisiä raviin ja käyntiin aina kun hevonen venytti tuntumalle. Minulla meni hetki ennen kuin tajusin tehtävän, mutta tajuamisen jälkeen se sujuikin ihan ongelmitta. Aziza tuntui melko hyvältä, vaikka ei venyttämisen eroa ollutkaan paljoa. Päädyssämme meni hyvin, joten saimme luvan tehdä siirtymiset ravista laukkaan ja päinvastoin. Ravi meni edelleen hyvin, mutta en tajua mikä istunnassani muuttuu niin paljon, että hevosen on hankalampaa rentoutua. Kuitenkin tuli ihan hyviä pätkiä laukassakin.
Viimeinen tehtävä oli niin rentouttava kyllä! Yhtäkkiä vain tuli käsky pidentää ohjia kunnes ne olisivat kokonaan pitkät. Niin sitä siinä laukattiin ilman jalustimia, pitkillä ohjilla ja ihan vain istunnan varassa! Azizalla oli kiva mennä, sillä se ei hönkinyt eteenpäin heti kun se pystyi. Toki ymmärrän sen, että pitkillä sivuilla pystyi venyttämään askelta.
Loppuun käveltiin kunnon pitkät loppukäynnit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti