Piiiiiiiitkästä aikaa maastossa.

Satuin 3.4 sopivasti tallille ja ehdin sitten liittyä porukkaan kun olivat lähdössä maastoon. En edes muista milloin viimeksi kävin maastossa, joten kieltämättä vähän jännitti ja reissu tuotti sydämentykytyksiä. Oli kuitenkin ihan mukava reissu ja vaikka moni autokin meidät ohitti, niin ei mitään ongelmaa. Ensimmäisen laukan jälkeen tuntui ihan siltä, että "ei herranjestas tää mopohan lähtee käsistä!" mutta hengissä selvisin.

Ymmärrän niitä henkilöitä jotka kammoavat esteitä, sillä mulla on jäänyt maastoilusta sellainen kammo. Tuntuu, että hevonen aina karkaa alta eikä mitään kontrollia, jännityn ja jään kauhuissaan vetämään ohjasta.... Jospa se tässä tulevan kesän aikana kariutuisi pois. Ehkä kerran tuli maastossa sellainen tilanne, että jännitti vähän enemmän; Maukka lähti viemään vasemmalle (toisaalta ihan hyvä juttu..) ja tarkoitus oli mennä eteenpäin. Askellajihan oli laukka, vaikka kuski sanoi että ravia. Tilanteen johdosta käytiin käynnissä ja jatkettiin loppu matka ravissa porukan luo.

Lenkki oli jotakin 20 km pitkä ja siitä eniten nautin ehkä käynti-osuuksista, joita oli kuitenkin harmillisen vähän. Vasta tallin pihassa tajusin kunnolla käyneeni maastossa.