Aniola on karvapallo

Bussimatkalla toivoin kaverilleni ääneen, että saisimpa Aniolan.

Toivoin myös, että tehtäisiin jotakin laukkatehtävää.

Eilen oli oikein kiva koulutunti Aniolalla! Vaikka tunti alkoikin siten, että ihmettelin itsekseni kuinka erilaiselta Aniola tuntui verrattuna esimerkiksi Maukkaan, jolla olen ratsastanut nyt paljon. Aniola tuntui jokseenkin vaisulta.

Tunti aloiteltiin ravailemalla ympäri maneesia tehden pääty-ympyröitä ja taivutellen. Aiheena oli tukeva ja vakaa ohjastuntuma. Ravissa piti myös mennä kevyessä istunnassa ennen kuin aloiteltiin tehtävillä. 

Ensimmäisenä tehtävänä oli laukata pääty-ympyrä, mitä hitaammin, sen parempi. Pääty-ympyrän jälkeen piti ravata toiseen päätyyn ja tehdä jälleen laukassa pääty-ympyrä. Mulla oli vähän laukannostoissa sitä ongelmaa, että Aniola nosti väärää laukkaa. Kuitenkin oikea laukka aina löytyi, sain lyhennettyä sitä sopivasti jonka myötä Aniola parani huomattavasti. Aloin myös tajuamaan minkälainen tuntuma Aniolalla pitää olla, jotta se voi rentoutua.

Toinen tehtävä oli hitusen haastavampi. Se meni näin; ensin kulmassa tehtiin voltti ja väistettiin lyhyt sivu, jonka jälkeen jälleen tehtiin voltti. Volttien idea oli siinä, että hevosen oli tarkoitus tukeutua ulko-ohjaan paremmin.

Omalla kohdalla vaikeaksi osoittautui väistöt. Vasemmassa kierroksessa ulko-ohjalla ei ollut tarpeeksi tukea, eikä väistöt sen myötä oikein sujuneet. Muutama oikein onnistunut väistö kyllä tuli vasempaankin kierrokseen, vaikka vähän muistuttelinkin raipalla väistöissä, että takapäänkin on tarkoitus tulla mukaan.

Vasemmalle myös tultiin volttitehtävää. Siinä piti jäädä voltille menemään käyntiä kunnes hevonen tuntui hyvältä. Sitten tuli siirtyä raviin ja ratsastaa jälleen hevonen hyvän tuntoiseksi, mutta sen jälkeen pitikin lähteä jatkamaan uran läheisyyttä pitkin. Kaikkien ratsastettua edes vähän suoraa pätkää, piti jälleen ottaa itselleen voltti ja nostaa laukka. Laukankin piti tuntua hyvältä ja tehtävä ei ollut edes kovin vaikea. Kun laukka tuntui hyvältä, sai jatkaa uraa pitkin kuitenkin tehden sinne tänne muutaman voltin laukassa.

Ainoa edes jotenkuten onnistunut kuva meistä.

Sitten vaihdettiin suuntaa ja jatkettiin voltti-väistö tehtävää. Oikeaan kierrokseen oli paljon helpompi tehdä tätä tehtävää, sillä koko tunnin Aniola tukeutui enemmän vasempaan ohjaan. Väistöt olivat paljon parempia kuin oikeaan kierrokseen.

Tehtiin tätä tehtävää käynnissä vähän aikaa ja muutamaan otteeseen vielä ravissa. Ravia sai joko keventää tai istua ja päätin istahtaa alas, koska Aniolan ravi tuntui tasaiselta ja istuessa saan paremmin hallittua. Raviväistötkin menivät hyvin. Vauhti niissä hieman hiipui, mutta ne menivät silti hyvin ja olen tyytyväinen toiseen.

Loppukäynnit Aniola käveli venyttäen kaulaa ooooikein alas :)