Nyt on aloiteltu vähän hiljaisemmin vuosi 2015 bloggauksen suhteen. Hiljaisempi tahti on ollut rentouttavaa myös minun osaltani, jonka pitäisi nyt keskittyä yhdeksänteen luokkaan.
Kuitenkin, se ei oikeastaan ole tämän päivän aihe.
Luen itsekkin joitakin viimeisimpiä postauksiani joita olen kirjoittanut ja viimeksi kun postasin Maukasta, olin laittanut muutamaisen kuvan. Kauhea noita mun käsiä!
Oikeastaan tämän kuvan ottamisen jälkeen olen panostanut enemmän istuntaani. Kädet reilusti lähemmäs toisiaan ja jalat rentoina alhaalla, katse ylös jne. Kävin myös estetunnilla Maukan kanssa, mutta siitä ei ole kuvia tai videoita, joten lyhyesti vain sen verran, että meni hyvin.
Eilen tein Maukan kanssa jälleen perustyöskentelyä. Poni tuntu oikeestaan siltä, ettei sitä oltu ratsastettu kunnolla. Kuitenkin puoleen tuntiin mennessä Maukka tuntui ihan kivalta. Ensimmäiset puolituntia siis vain taivuttelin ja tein voltteja, pääty-ympyröitä sekä väistätin uralta pois ja takaisin uralle. Maukka halusi jäädä vähän steppailemaan ja oli jokseenkin kiireinen, mutta samaan aikaan laiska.
Puolessa välin tuntia siis katsoin puhelimen kelloa, joka näytti melko vähän. Kävelin hetken ja mietin, että mitä sitä tekisi. Päädyin lopulta tekemään melko yksinkertaista tehtävää. Tehtävällä piti laukata pääty-ympyrällä niin pitkään, että poni tuntui hyvältä. Sitten laukattiin pitkä sivu ja jäätiin jälleen pääty-ympyrälle. Simppeli tehtävä. Vasempaan kierrokseen oli tosi helppoa. Jalat pysyi rentona ja pystyin nostamaan katseen ylös, hoin itselleni, että sama käsi ja tadaa. Muuttamalla muutamia pieniä asioita sain tehtyä sen, mitä olen ihmetellyt piitkänpitkän aikaa. Ja se asiahan oli nimeltään laukassa myötääminen.
Oikeassa kierroksessa tein samaa tehtävää, joka osoittautui hieman haasteellisemmaksi. Aluksi piti saada laukkaan tahti, johon kokeilin pohkeita tuloksetta. Kokeilin myös sen jälkeen puolipidätteitä, joka taas toimi. Kun sain laukkaan tahdin, yritin rentouttaa jalat. Mun oikea jalka ei ollutkaan sitten yhteistyökykyinen ja se tuuppasi jännittymään. Kuitenkin niissä väleissä kun jalka oli rento, ajattelin käsiä. Jouduinkin jo miettimään siinä laukatessa, että mikä muuttui mun istunnassa niin paljon? No, a) vaihdoin raipan sisäkäteen kuten kuuluukin, se hankaloittaa ja b) oikea kierros tuntuu mulle vaikeammalta rentoutua. Kuitenkin ajattelin taas, että sama käsi. Kokeilin eri paikkoja käsille ja lopulta löytyi se oikea kohta ja päästiin jatkamaan toiseen päätyyn. Toisessa päädyssä oli sama työ, mutta tiesin mitä tehdä joten ei mennyt niin pitkään. Sitten kokeilin vielä toisessa päädyssä ja kun tuli hyvä pätkä, hidastin raviin ja ravailin loppuravit. Maukka muuten näytti hyvin työskenneeltä.
Tänään puolestaan pitäisi olla taas estetunti tulevien kisojen takia, ja toivottavasti menee hyvin!
Ja pitkästä aikaa kirjoitin pidempää postausta ratsastuksesta, hyvä minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti