Kevätkauden viimeinen tunti

Vakkarituntilaisen viimeinen kausi on ohi.

Luit ja ymmärsit mitä oletettavimmin juuri oikein, jos vielä epäilet lukemaasi, viimeinen kauteni ratsastuskoulussa on ohi. Se ei tarkoita sitä, että lopettaisin ratsastuksen, ehei! En muista olenko aiemmin maininnut täällä blogissa asiasta mitään, mutta tilanne on se, että siirryn kokonaan Maukan vuokraajaksi ja perjantaina aloitan uuden vuokraustavan jonka mukaan käyn ratsastamassa ponin neljä kertaa viikossa. Aion vielä käydä leireillä ja ehkä satunnaisesti irtotunneilla, mutta pääasiassa aion nyt siirtyä eteenpäin.

Kuitenkin! Menimme kentällä, sillä se oli sula ja melkein kuivakin jo. Menin Aniolalla ja myönnän, että kieltoja tuli enemmän kuin laki sallii. Lisäksi pääsin maistelemaan kentän hiekkaa! Ei muuten maistunut kehuttavalle...

Saimme verrytellä hevoset käynnissä ja ravissa itseksemme, sitten myös laukassa sillä ajatuksell
a, että kun tuntuu hyvältä, niin lopetetaan. Tehtävät aloitettuamme tulimme yhtä estettä ympyrällä ja melkein heti esteen jälkeen piti kääntää jotta ehti takaisin ympyrälle. Tähän ei tullut kieltoja, mutta laukka meinasi jäädä alitempoiseksi tai sitten nousi väärä laukka ja sen takia tuli hieman hankalia paikkoja ja hassuja hyppyjä. Pariin onnistuneeseen kuitenkin lopetettiin. Aniola jäi kiinni oikeaan ohjaan, joten se hieman hankaloitti tilannetta.

Seuraavaksi tulimme pystyä joka oli keskempänä kenttää. Sinne piti kääntyä katsomon puoleiselta pitkältä sivulta siten, että kiersi kaksi estettä ja tuli pystylle. Ensimmäisellä kerralla päästiin Aniolan kanssa yli, mutta kun estettä nostettiin n. 70cm korkeuteen tuli muutama kielto ja sitten kohtalaiseen hyppyyn jätettiin. Olisin toki voinut ratsastaa laukan hyväksi ja ne ulkoavut paremmin.

Seuraavaksi tulimme samaa estettä mitä tulimme alkutunnista ja siitä jatkoimme katsomon vieressä olleelle okserille. Sari käski mun ratsastaa laukkaa vähän ennen lähestymistä jotta oikea tempo löytyisi. Ratsastin sitten laukkaa eteen ja ensimmäiseltä esteeltä ylitys ja toiselle esteelle nopea kielto ja tasapaino petti. Olin kaulalla ja Aniola alkoi peruuttamaan joten tipahdin. Ja tämä kaikki siis tapahtui nopeasti, joten ei ollut kovin vaihtoehtoja. Videolta näkee kuinka nopeasti kaikki tapahtui, mutta ajallisesti se tuntui paljon pidemmältä. Kuitenkin kun esteitä laskettiin niin pääsimme yli.

Sitten tulimme lyhyttä rataa:

Alkurata meni hyvin, ensimmäiset kolme estettä ok ja sitten kaarre neloselle tuotti ongelmia. Kun Aniolan sai kääntymään, niin loppu sujui. Radan jälkeen tulimme tehtävää jossa yllä olevasta radasta tultiin vain kolmas ja neljäs este. Minun piti laukata kentän ympäri, jotta saan laukan paremmaksi. Kolmoselle ei ollut ongelmia tulla, käännöksessä oli ja neloselle ei mitään ongelmaa, mutta pari kertaa jouduin tulemaan uudelleen jotta kaarteen sai oikein. Viimeisellä kerralla kaarteessakaan ei ollut mitään ongelmaa ja ratsastin siedettävästi joten siihen olikin hyvä ottaa vähän loppuraveja ja käynnit.

Maurilainen ♥

Huomatkaa, että tässä on kaksi erillistä videota.

Sunnuntai 5.4 tuntui jälleen, että ponskin kanssa kaikki loksahti paikoilleen ja itsekkin pystyi siellä selässä vain fiilistelemään! Mitään erityisempiä tehtäviä ei tehty, ratsastin vain ympyröillä ja suorilla sen verran mitä muiden ratsukoiden takia pystyi.

Ei sen kummempia tällä kertaa!

Piiiiiiiitkästä aikaa maastossa.

Satuin 3.4 sopivasti tallille ja ehdin sitten liittyä porukkaan kun olivat lähdössä maastoon. En edes muista milloin viimeksi kävin maastossa, joten kieltämättä vähän jännitti ja reissu tuotti sydämentykytyksiä. Oli kuitenkin ihan mukava reissu ja vaikka moni autokin meidät ohitti, niin ei mitään ongelmaa. Ensimmäisen laukan jälkeen tuntui ihan siltä, että "ei herranjestas tää mopohan lähtee käsistä!" mutta hengissä selvisin.

Ymmärrän niitä henkilöitä jotka kammoavat esteitä, sillä mulla on jäänyt maastoilusta sellainen kammo. Tuntuu, että hevonen aina karkaa alta eikä mitään kontrollia, jännityn ja jään kauhuissaan vetämään ohjasta.... Jospa se tässä tulevan kesän aikana kariutuisi pois. Ehkä kerran tuli maastossa sellainen tilanne, että jännitti vähän enemmän; Maukka lähti viemään vasemmalle (toisaalta ihan hyvä juttu..) ja tarkoitus oli mennä eteenpäin. Askellajihan oli laukka, vaikka kuski sanoi että ravia. Tilanteen johdosta käytiin käynnissä ja jatkettiin loppu matka ravissa porukan luo.

Lenkki oli jotakin 20 km pitkä ja siitä eniten nautin ehkä käynti-osuuksista, joita oli kuitenkin harmillisen vähän. Vasta tallin pihassa tajusin kunnolla käyneeni maastossa.

''Rentouttava'' tunti

Pakko valittaa bloginkin puolella siitä kuinka aihe ei kolahtanut itsellä.. Viimeksi koulutunnilla menimme myös rentoutusjuttuja ja kerrankin kun motivaatio reenata kunnolla on hyvä, niin sitten kaikki on jo menneen talven lumia... Ei sillä, etteikö tunti olisi mennyt hyvin, mutta en vain innostunut aiheesta.

Otimme ohjat sellaiselle tuntumalle, että hevosen suun tunsi vain vähän. Sitten piti ravata maneesia ympäri harjoitusravissa ja tehdä päätyihin ympyrät. Pitkillä sivuilla se hädin tuskin ohjastuntuma piti kokonaan työntää pois ja käskeä eteenpäin.

Tehtävässä ei kamalasti mitään kehuttavaa ottamatta huomioon Aniolan hyvää asettumista sisälle ja oikeastaan ainoa mainitsemisen arvoinen asia taisikin olla, että ohjat liukuivat liian pitkiksi. Vaihtelimme suuntaa välillä.

Kun kaikki olivat a-päädyssä, jokainen vuorotellen kävi laukkaamassa maneesia ympäri edelleen sillä hädintuskin ohjastuntumalla. Aniola päästeli kovaa vaikka jarruttelin sitä välillä puolipidättein ja istunnalla.

Siirryimme kuitenkin pääty-ympyröille ja olin c-päädyssä. Pääty-ympyrä meinasi tulla ahtaaksi meille kolmelle hevoselle, joten tulimme kolmea eri kokoista ympyrää, volttia, normaalia sekä isoa. Myös aina ympyrällä keskihalkaisijan kohdalla piti siirtyä alempaan askellajiin, käynnistä pysähdys. Pysähdykset tulivat hyvin, Aniola vain ei olisi halunnut malttaa seistä.

Siirtyessämme raviin, Aniola kaasutteli ja halusi kiihdytellä. Kuitenkin ympyröiden ja siirtymisten takia se ei sitä kamalasti voinut tehdä.

Laukkaa otimme erilaisella tehtävällä. Päädyssämme oli edelleen samat kolme ympyrää, mutta itse en tullut keskimmäiselle ollenkaan. Isoimman ympyrän keskihalkaisijalta piti nostaa laukka, laukata puoli ympyrää, siirtyä raviin c-kirjaimessa, ravata voltti ja sen lopulla nostaa laukka ja siirtyä takaisin raviin kun käännytään uralta takaisin ympyrälle. Kuulostaa monimutkaiselta, eikö? Sitä se ei kuitenkaan ollut. Aniola kuitenkin halusi kerätä kierroksia nostoissa ja välillä jätin nostamatta laukkaa sen takia.

Viimeisenä tehtävänä oli laukata ympyrää ympäri ja yrittää välillä siirtyä suoraan laukasta käyntiin. Sain Aniolan kanssa kaksi melkein onnistunutta siirtymistä ennen kuin piti lopettaa.

Kuvasin myös videopostauksen tallireissusta, tässä alla se.

Jos et halua katsoa koko videopostausta, tästä pääset katsomaan vain videot tunnista.

Sain kuin sainkin Aniolan!

Jotenkin tuntuu siltä että nämä postaukset tulevat hitusen myöhässä.. Ja huonossa järjestyksessä! Onneksi kuitenkin on postattavaa. Tiistaina 31.3 meille ei ollut vielä päätetty hevosia, joten rakennettuamme esteet maneesiin saimme toivoa jotakin hevosta jolla halusimme mennä. Toivoin Aniolaa ja sainkin sen, oli hymy herkässä! 

Kuvat jälleen kidnapattu videolta. Kiva laatu eikös! not

Tulimme ainakin seuraavanlaisia tehtäviä:

Ensin tultiin ympyrällä paria puomia ja välillä kierrettiin ihan c-päädystä saakka. Tehtävä tuntui helpolta ja Aniola meni kivasti. Muutaman kerran sain tulla puomeja ennen kuin sain mennä kävelemään.

Yleensä Aniola laukannostoissa kaasuttaa nopeasti laukkaan tai pukittaa, mutta tällä kertaa sain nostettua yllättävän useasti tosi rauhallisesti laukan. Myös jotenkin kehityksen huomaa vasta kauden viimeisillä tunneilla..

Toinen ryhmä tunnillamme tuli samaa tehtävää myös toiseen suuntaan, mutta me vaihdoimme heti tehtävää. Tulimme jälleen ympyrän ja sitten jatkoimme innarille. Tämä tehtävä tultiin vain yhden kerran ja se sujui ihan hyvin hyppyjen osalta. Kaarre innarille oli vain vähän huono.

Innareiden jälkeen tulimme kolmen esteen ''rataa'', tai radanpätkää pidemminkin. A-päädyssä piti kääntyä kohti samaa estettä, mitä tulimme ympyrällä ensimmäisenä. Sen esteen jälkeen piti tulla sarjalle. Ensimmäinen sarja meni hieman kehnommin, mutta vika ei ollut minun. Ykkösesteen reunassa oli puomi, joka sattui eteen ja huomasimme sen vasta sarjan a-osan jälkeen, tuloksena kielto huonon lähestymisen takia. Puomi kuitenkin siirrettiin ja tulin sarjan uudelleen, nyt puhtaasti ja sopivalla vedolla.

Lopputunnista hypättiin vielä yksittäisiä esteitä, ensimmäisellä tehtävällä tulla esteelle ja jatkaa oikeaan kierrokseen. Tälle esteelle tuli kahdesti kielto, ennen kuin puhtaasti yli. Toisesta suunnasta taas ei ollutkaan mitään ongelmaa, vaikka käännöstä vähän mietinkin.

Pikakelaus takaisin

Palataan takaisin 27. ja 29.3 Maukan ratsasteluihin. Pakko myöntää ihan suoraan, etten kirjoitusvaiheessa muista paljoakaan ratsastuskerroista, julkaisuhetkellä todennäköisesti vieläkin vähemmän.

Sen mitä muistan, niin perjantaina tein lähes kaikki työskentelyn ilman jalustimia. Pääaiheena taisi olla siirtymiset. Tein perus siirtymisiä käynnistä raviin, ravista käyntiin jne. Tavoitteena mulla oli saada käsi niin, että nyrkki pysyy paikallaan ja pehmeänä, kun kaikki pidätteet menisivät kyynerpäästä. Tuntui jopa siltä, että ohja oli tukevampi ja pidätteet menivät paremmin perille, mitä ne ovat muuten menneet.

Laukassa hain rentoutta ja myötäystä. Ajattelin jälleen samoja asioita, mitä yleensä ajattelen: vakaa käsi, rento istunta, jalat rennoksi ja pehmeä käsi. Mitään en saanut aikaan, ja vaikka tiedän ettei saisi luovuttaa, vaihdoin laukassa aihetta. Ajattelin ja pyrin vain tasaiseen eteenpäin liikkuvaan laukkaan ja mielestäni onnistuin siinä.

Sunnuntaista (29.3) olin erittäin reippaana tehnyt jälkikäteen muistilistan tekemisistämme, mutta pöhkö meni ja hukkasi sen, joten kirjoittelen ihan puhtaasti arvailujen varassa.

Tein kuitenkin väistöjä. En muista olivatko ne edes pääaiheena, mutta niitä tuli tehtyä. Muistelen, että pohkeet eivät halunneet mennä täysin läpi ja väistöistä tuli kovin loivia. Tein tehtävää, jossa käänsin keskihalkaisijalle ja väistin uralle. Tässä huomasin jo kuinka loivia väistöistä tuli. En kuitenkaan luovuttanut vaan vaihdoin tehtävää vasta muutaman onnistuneen väistön jälkeen. Tämän jälkeen aloin tulemaan ravissa. Tehtävänä oli lähteä pitkän sivun alusta kohti keskihalkaisijaa. Välillä tuli ihan ok väistöjä ja välillä liian loivia. Kuitenkin väistätin molempiin suuntiin jättämällä välillä väistön välistä.

Kokeilin myös jälleen joitakin avoja ja huomaa, että vähän kerrallaan monesti tuottaa tulosta. Ne vaikuttivat jo ihan avoilta! Tahtihan niissä oli yhä ihan alitempoinen, mutta kaikki ajallaan, kaikki ajallaan. Enhän minäkään tiedä, paljonko Maukka avotaivutuksia tekee, mutta sulut ainakin onnistuvat, niin treenaillaan avotkin tässä loppukevään aikana hyvään kuntoon.

Ravityöskentelyn jälkeen laukkailtiin. Laukkasin lävistäjiä ja pääty-ympyröitä sekä kokeilin hieman vastalaukkaa. Paljonhan sitä ei viitsi omin päin alkaa työstämään uusia asioita. Kuitenkin lopettelin laukatkin kun tuli sopiva rento pätkä vastaan.

Faktat julki

Aprillipäivä tuli, oli ja meni, mutta saatko selville mitkä videon faktoista ovat valhetta?

Postaus oli piilossa koko päivän, koska video feilasi ekalla kerralla.

I believed

Menisitkö laukkaa ilman jalustimia pitkillä ohjilla?

Kyllä menisin, ainakin Azizalla!

Tiistain 24.3 toinen tunti oli oma tuntini ja menin sen Azizalla. Jatkoimme samasta aiheesta kuin edellisellä tunnilla, jolla kolme (eli puolet) meistä oli. Hevosen piti itse venyttää tuntumalle.

Azizan selässä mulla oli heti paljon kotoisampi olo, Azizahan on kapeampi kuin Fabio. Tälle tunnille olin myös itse paljon valppaampana, sillä olin kiinnostuneempi Azizalla ratsastuksesta kuin Fabion. Oli selässä vähän sellainen olo, että 'nyt tämä punkee sisälle' vaikka Aziza käveli ihan suoraan. Johtui varmaan ihan vain siitä, kun Aziza katsoi ulos. Tunti oli ihanan rento!

Aloitettiin siis samalla tavalla kuin korvaustunti, kävellen maneesia ympäri ja tehden pääty-ympyröitä. Tarpeeksi käyntityöskentelyä tehtyämme, siirryimme raviin. Normaalissa ravissa mentiin pääty-ympyrät ja pitkillä sivuilla sitten jälleen ohjat veks (tarkoitan tällä käsien siirtämistä eteen) ja heppaa eteenpäin. Muistaakseni tässä ei ollut ongelmaa.

Seuraavaksi saimme itse päättää mihin päätyyn jäimme pyörimään pääty-ympyrälle, itse olin c-päädyssä. Tehtäväksi tuli tehdä siirtymisiä raviin ja käyntiin aina kun hevonen venytti tuntumalle. Minulla meni hetki ennen kuin tajusin tehtävän, mutta tajuamisen jälkeen se sujuikin ihan ongelmitta. Aziza tuntui melko hyvältä, vaikka ei venyttämisen eroa ollutkaan paljoa. Päädyssämme meni hyvin, joten saimme luvan tehdä siirtymiset ravista laukkaan ja päinvastoin. Ravi meni edelleen hyvin, mutta en tajua mikä istunnassani muuttuu niin paljon, että hevosen on hankalampaa rentoutua. Kuitenkin tuli ihan hyviä pätkiä laukassakin.

Viimeinen tehtävä oli niin rentouttava kyllä! Yhtäkkiä vain tuli käsky pidentää ohjia kunnes ne olisivat kokonaan pitkät. Niin sitä siinä laukattiin ilman jalustimia, pitkillä ohjilla ja ihan vain istunnan varassa! Azizalla oli kiva mennä, sillä se ei hönkinyt eteenpäin heti kun se pystyi. Toki ymmärrän sen, että pitkillä sivuilla pystyi venyttämään askelta. 

Loppuun käveltiin kunnon pitkät loppukäynnit!